Niin sitä kai se on, kun nukahtaa kolmen aikaan perjantai-iltana ja herää lauantaina yhdeksältä pää täynnä duuniajatuksia ja tekemättömiä töitä. Parin viikon loma, osaksi oma sellainen, alkaa tasan viikon kuluttua. Pätkäduunijakson jälkeen sain kuulla toisesta pätkästä ja tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun olin ehtinyt pitää  kertyneet  lomapäivät. Siinä uskossa, että työt loppuvat, olin varannut myös parin viikon matkan Ranskaan. Niin olisihan se kiva ollut pitää nyt sitten lomalla, jota en enää voinut peruakaan, kaikki viralliset lomapäivät putkeen. Takkiin tulee ja rankasti, haistakaas muuten kuntasektori, pahin mahdollinen pätkijä vittu! Mulla nyt tämä kyseisen seikka ei sapeta niin paljon, tuleepahan opintotuen tulorajoista pidettyä jälleen kerran tiukasti kiinni.

Näihin hajoiluihin, näihin tunnelmiin...