Olin aamusta kirjoittaa tänne niinkin tärkeästä aiheesta kuin vitutus. Tai pikemminkin siitä, miten vituttaa kirjoittaa vitutuksesta, kun ei ole oikein muutakaan aihetta nyt tarjolla. No tuo edellä mainittu alkaa onneksi pikkuhiljaa luovuttaa tilaa pään sisällä myös muille tuntemuksille. Tilalle on tullut kevyt toiveikkuus, mutta myös huoli siitä, miten saan huomenna ängettyä parikymmentä ihmistä koppiini, kun huonosti sinne tuntuu yksikin mahtuvan.

Pitäisi raivata kämppä kuntoon ja väkertää jotain tarjottavaa tupareihin. Olisi hyvä aloittaa jo tänään. No joutilashan ei niin tee, vaan menee päiväunille ja illalla purkaa vähät energiansa kössipallon lätkimiseen. No, tästä huolimatta varovaisesti toivon, että tupareista tulisi kivat ja ihmiset viihtyisivät. Krapulaisia aatoksia ja tupareiden jälkimaininkeja odotettaneen raportoitavan tännekin viimeistään maanantaina (töistä tietenkin).