Kaiken kaikkiaan ollut aika vaikea viikko. En saa töistä kiinni. En, vaikka veitsenterä on jo monien hommien kohdalla ihan kurkulla ja yleensä silloin saan aikaiseksi parhaiten. Ajatukset pyörivät pienessä kehässä, samat kysymykset mielessä toistuvat päivittäin. Aika pitkää prosessia vanhasta elämästä uuteen tässä käydään. Jokainen eteen otettu askel tuo kaksi taaksepäin. Kyynelkanavia ei pysty näköjään täällä töissäkään pitämään lukittuna, onneksi on tämä oma huone. Ehkä suurin kysymys tuolla nupin sisällä tuntuu olevan, mitäs nyt? Mihin olen menossa, mihin tästä.

Tähän mennessä olen tarkoituksella elänyt päivä kerrallaan, elämä on ollut hetkessä ja niissä fiiliksissä, joita se hetki antaa. Tästä tavasta ajatella ja elää on vaikea päästä eroon. Haluanko edes elää enää muulla tavoin?