Ja sama Suomeksi. Tosiaan eilen tuli laitettua nimi alle erääseen paperiin, joka oikeuttaa minut asumaan vaikka koko elämäni eräässä lukaalissa toisella puolen kaupunkia. Puoli vuotta soluelämää alkoi jo riittää, etenkin kun yhteiskeittiön neliöt olivat tiiviisti olleet ihanien vaihtareiden valtaamina viime aikoina. Ei sinne kerta kaikkiaan enää yhtä ihmistä tavaroineen olisi mahtunut. Kyllä nyt VAIN omassa käytössä oleva keittiö ja vaatehuone, lasitetusta partsista puhumattakaan tuntuvat luksukselta. Eteenpäin näköjään mennään, vaikka viime aikaisista hajoiluista voisi jotain muuta päätellä.