Niin meni weekendi ja maanantai tuli vähän liian äkkivääränä vastaan. Todellisuus oli aamulla kuin märkä rätti löytynä kasvoille ja jouduin tekemään sen, mistä niin monena duuniaamuna haaveilen. Onneksi koko viikonlopun kiusannut pikkuflunssa ei ollut helpottanut. Sain jonkinnäköisen oikeutuksen jäädä peiton alle. Tällaista semisluibausta voi mielestäni ihan hyvin harrastaa, kunhan ei liian usein.

Joo tuparit. Meni mielestäni ihan kivasti kaiken kaikkiaan. Vähemmän porukkaa tuli kuin olin ajatellut, mutta loppujen lopuksi se ei menoa haitannut yhtään. Eiköhän kopperon juhlat ole juhlittu toistaiseksi, seuraavaksi voisi juhlia vaikka jotain vähän isompaa kämppää jossain toisaalla, toivottavasti ensi vuoden aikana. Viikonloppuna tuli myös selvitettyä näitä ihmissuhdepuolen asioita, niinkuin kännissä valitettavasti aika usein tuppaa olemaan tapana. No jotenkin sai ehkä paloja loksautettua paikoilleen. En väitä, että mikään kovin selvää olisi vieläkään, mutta jotain selkeyttä pään sisälle tunnen saaneeni. Selkeyttä kännissä, mielenkiintoista.

Ja lopuksi on otettava kantaa. Heavy Corner eli corneri, eli sörneri on pitäny Helsingin alati kasvavassa hevibaaritarjonnassa pintansa niin tunnelmansa kuin hintojensa puolesta. Kauas jää kolkko inferno ja kallis rocktown, pitkästä aikaa tunsin viihtyväni jossain baarissa hyvin. Tosin en vähään aikaan ole Helsingin yöelämässä pyörinytkään, mutta vanha kunnon sörner veti kyllä pisteet ainakin tällä kertaa kotiin. Känniä, kavereita ja metallia pienessä tilassa, kaaosta, baarituttuja, outoja iskuyrityksiä, jotka oli enemmän koomisia kuin päähän ottavia. Ihan piristävää joo.