Mew: And the Glass Handed Kites
Frengers oli aikoinaan äkkinäinen kolahdus, rakastuin samantien. Tämä oli kinkkisempi tapaus, enemmän soljuva kokonaisuus. Mahtipontiset soundit kuten pändillä tuppaa olemaan. Aluksi kolahti tietysti kolmikko Apocalypso-Special-The Zookeeper's Boy, mutta vaivihkaa myös muu materiaali syöpyi mieleen tiukasti ja sinne jäi.
Liekki: Rajan piirsin taa
15 biisiä, paljon kuunneltavaa. Tasalaatuista matskua, joista kuitenkin kirkkaimpina erottuvat kauniinsurulliset Sinun luona kerran ja levyn nimikkobiisi.
Pink Floyd: Wish You Were Here
Kutumusiikkia. Niihin parempiin hetkiin.
Muse: Absolution
Uusi levykin on minuun tehnyt jo vaikutuksen, mutta minä olla köyha. Tämä toimii nostatuksena radalle lähdettäessä, siivousmusana ja mielen vapauttajana. Mahtipontisin ja upein levynalku ever.
Anathema: A Fine Day To Exit
Ikiaikainen suosikki, toimii aina. Omituisen rakas levy.
edit: No okei, who am i kidding, Radioheadin Pablo Honey on vanha suosikki kans, Ok Computer tuo mieleen teiniangstailut, vaikka parhaimpia levyjä onkin, joten tämä eksyy soittimelle useammin. Tympeää Creepiä en tosin voi enää kuunnella. Lauantai-päivän siivoilumusaa, kepeään mielialaan.
Kommentit