Tähänkö on tultu. Yliopiston lainakoneen laina-aika meni umpeen pari päivää sitten ja olen tällä hetkellä vailla minulle naurettavan tärkeäksi tullutta kannettavaa. Ei mitään yhteyttä ulkomaailmaan enää kotona, tunnen olevani maailman hylkäämä raukka. Onhan olemassa tietty puhelin, mutta eipä ne parin minuutin höpöhöpöhetket korvaa tuntien mesettelyä milloin kenenkin kanssa. Ei ilman konetta voi yksinkertaisesti elää! Siksipä rahat tänään tiskiin ja oma kone kainaloon, ei tässä muu auta.